Meitä vainoaa pirulainen, jota emme tunne kovin hyvin.
Uskomme, että voimme sen kuitenkin voittaa.
Kuukauden päivät olemme jo olleet eristyksissä kodeissamme. Yksin, mutta ainakin digitaalisesti yhdessä. Solidaarisuus näkyy – jopa hiljaisessa katukuvassa.
Toimimme, kuten muutkin. Yhdessä osoitamme tukea arjen sankareille. Yhdessä pidämme huolen toinen toisistamme. Jokohan pian ulkoilu – sosiaalisen etäisyyden säilyttäen, maskin kanssa – sallitaan?
Torreviejassa on ihania ulkoilureittejä.
Puistot ja suolajärvet rantoineen ovat nyt yksin eläinten valtakuntaa. Ihmiset eivät toistaiseksi saa niistä nauttia. Meri huokailee ajoittain hiljaisena, toisinaan se raivoaa kuin purkaisi pahaa oloaan, niin kuin mekin omassa karanteenissamme.
Uimarit, purjehtijat, soutajat, melojat ja surffarit kuuntelevat sen kutsua. Carmen-neitsyen suojatit jatkavat töissään. Kalastus on alueen perinteinen elinkeino – eikä sitä ole syytä pysäyttää. Uudempi mutta nykyisin merkittävin elinkeino, turismi, on aivan jäissä.
Golfturismin avaamisen puolesta on jo julkisia kannanottoja. Muullekin luontoturismille olisi suurta tilausta.
Elinkeinoelämän voittajia ovat operaattorit. Yhteiskunnan erilaiset organisaatiot ovat erityisoloissa verkostoituneet tehokkaammin. Artistien on löydettävä uusia keinoja oman työnsä harjoittamiseen. Luovat ihmiset löytävät teknologian avulla parhaat keinot.
Luovuudelle on tilaa verkossa. Toinen toistaan taitavampia ja hauskempia videoita on ponnahtanut karanteenissa elävien iloksi.
Myös koulutus on siirtynyt verkkoon. Uusista käytännöistä parhaat ovat tulleet jäädäkseen. Moni meistä on tämän epidemian aikana muuttanut ajatteluaan, osa ehkä pysyvästi. Mikä onkaan tärkeää? Kuinka pitkälle tulevaisuuteen kannattaa tehdä suunnitelmia?
Onnellisuus muodostuu yksinkertaisista asioista.
